Novelli-arvio: Matka salaperäiseen siirtokuntaan
Juhana Säteen (2017) novelli Venuksen sisaret johdattelee lukijan 2090-luvulle, jossa aurinkokuntamme planeettojen välisestä matkailusta on tullut arkipäivää. Novellin nimen mukaisesti tarinan keskiössä on Maan lähin naapuri Venus, jonne avaruusmatkailuun soveltuva huoltoalus Aeneas on lähestymässä mukanaan sekalainen joukko matkustajia.
Tarina kuitenkin alkaa Maassa, YK:n kyberturvallisuusviraston päävalvomossa Wienissä. Päävalvomossa seurataan herkeämättä SAI-nimisen tekoälyn toimintaa, jonka tehtävänä on etsiä tietoverkosta muita (laittomia) tekoälyjä, joiden vuoksi ihmiskunta on ollut aikaisemmin ongelmissa. Päävalvomossa huomataan poikkeama, kun SAI paikallistaa tietoverkossa vieraan ohjelman.
Prologin jälkeen novellissa siirrytään ajallisesti vuosi eteenpäin ja lukija loikkaa kyberturvallisuuden maailmasta ahtaaseen Aeneas-avaruusalukseen. Aeneas on kulkenut jo kuukausia kohti Venusta mukanaan sekä tutkijoita että turisteja. Tarinan keskiössä on Emma Venho, joka matkaa muiden tavoin kohti hengellisen sisarkunnan hallinnoimaa Taivaan kuningatar -siirtokuntaa. Emmalle tämä on kuitenkin työmatka; hän on taittanut miljoonien kilometrien matkan päästäkseen asentamaan siirtokuntaan ilmastontutkimuslaitteita.
Novellin tiivis kerrontatapa ei venytä matkantekoa liiaksi asti vaan lukija pääsee ennen pitkää pistäytymään Venuksen kaasukehässä Emma Venhon mukana. Kun tarinassa päästään siirtokuntaan saakka, novellissa tapahtuu kiintoisa käänne, joka yhdistää näppärästi hieman irralliseksi jääneen prologin novellin pääasialliseen sisältöön, eli Venuksen siirtokuntaan ja sinne matkanneisiin henkilöihin.
Novelli oli kaltaiselleni scifin ystävälle mitä mainioin lukukokemus. Säde kuvaili sekä avaruusmatkailua että Venuksen paksuun kaasukehään rakennettua ja sen voimakkaissa ilmavirtauksissa sinnittelevää Taivaan kuningatar -luostarisiirtokuntaa uskottavasti. Novellin teksti oli viimeisteltyä ja tarinan juoksutus toimi erinomaisesti. Erityismaininnan ansaitsee novellin taitto, joka on tehty e-kirjan lukijalle erittäin miellyttäväksi. Tekstin riviväli on mukavan ilmava ja fontti, joka ei välttämättä näyttäytyisi edukseen painetussa kirjassa, miellyttää e-kirjan lukijan silmää.
Venuksen sisaria lukiessani en voinut välttyä ajatukselta, että novelleja julkaistaan Suomessa melko niukasti. Omakustanteina novellien julkaiseminen onnistuisi kuitenkin mitä näppärimmin ja toivoisinkin, että tulisimme näkemään reilusti enemmän indienovelleja e-kirjan muodossa.
Raita
Indieklubi