Kirja-arvio: Seikkailuja keskiaikaisen fantasian nälkään

Ritareita, pappeja, noitia ja taisteluita. Aleksi Stenbergin esikoinen Kunnian kantaja (2021, BoD) on perinteet tunnustava, sujuvasti kirjoitettu tarina yhden ritarin matkasta.

Valkeaa kilpeä käyttävä ritari on juuri menettänyt rakastettunsa. Tehtävä on mennyt pieleen ja velkaa jäänyt. Kun ritari saa kirjeen isältään, hän aloittaa matkan, jonka aikana sekalaiseen joukkoon liittyy muitakin. Mitä ritari oikeastaan kantaa mukanaan ja mitä hän on valmis tekemään suorittaakseen saamansa tehtävän?

Kunnian kantajan keskiaikainen maailma tuntuu fantasian lukijasta tutulta, sekä hyvällä että myös hieman itseään toistavalla tavalla. Kun alku vielä lähtee verkkaisesti liikkeelle, kaltaiseni kärsimättömämpi lukija alkaa jo pohtia, onko tarinalla uutta tarjottavaa.

Ehkäpä kirjailija tarkoituksella tuudittaakin tähän väärään turvallisuuden tunteeseen. Puolessavälissä tuleva tieto tiputti ainakin itseni tuolilta. Tunnustan, että jäin itse teossa kiinni stereotyyppisestä ajattelusta! Tällainen herättely on aina tervetullutta kirjoissa.

Puolenvälin jälkeen sankari myös löytää tekojaan motivoivan halun ja kirjan jännite kasvaa. Huomasin ahmivani sivuja eteenpäin saadakseni tietää, pääseekö ritari perille päämääräänsä ja mitä hän oikein kantaa mukanaan. Lukijaa kiusataan kiitettävästi kutkuttavilla vihjeillä kirstun sisällöstä. Jonkinlaiseen ratkaisuun päästäänkin, mutta kyseessä on vasta alkavan sarjan ensimmäinen osa. Seuraaviin osiin jää maailmasta vielä paljon paljastettavaa. Oletettavaa on, että alkuun yksioikoisilta vaikuttavat asetelmat monimutkaistuvat lisää.

Taistelut eivät kuulu omiin suosikkeihini fantasian alalla, joten herkemmälle lukijalle varoitus. Veri vuotaa sivuilla ja ruumiita tulee. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä eikä sitä ihannoida. Päähenkilön tappamiseen ja vahingoittamiseen liittyvät sisäiset ristiriidat tuodaan tyylikkäästi esiin ja ne tasapainottavat hyvin toimintaa.

Kiitosta annan myös siitä, että kirjassa on useita vahvoja naishahmoja. Vaikka osan vahvuus perustuu melko miehisesti voimankäyttöön ja taistelutaitoihin, myös muunlaisia voimia esitellään. Henkilökaartista löytyy monia mielenkiintoisia tyyppejä, joista seuraavissa osissa varmasti paljastuu vielä lisää moniulotteisuutta.

Stenbergin teksti on sujuvaa ja mukavaa luettavaa. Sanasto sopii hyvin kirjan maailmaan, mutta liialta erikoisuuden tavoittelulta on vältytty. Suosittelen Kunnian kantajaa erityisesti keskiaikaisen ja perinteisen fantasian ystäville, mutta myös lukijoille, jotka haluavat kokeilla, löytyykö itsestäkin kaavamaisia ajatuksia.

Katri Sisko
Indieklubi