Kirja-arvio: Kapinahenkeä dystooppisessa Suomessa

22.03.2022

Ville Hankipohjan Valvojat (2018) vie lukijan vaihtoehtoiseen Suomeen, jossa yhteiskunnan päättävillä paikoilla valtaa käyttävät salaperäiset ja erityisvoimin varustellut "valvojat". Heti tarinan alussa lukija heitetään keskelle sankkaa lumipyryä, jonka kurimuksessa Itämaan armeijan luutnantti Jonas Halla ajaa takaa kapinalliseksi laskettua Elias Autiota.

Valvojat on Hankipohjan esikoisromaani, joka myös aloittaa samaa nimeä kantavan kirjasarjan. Kirja lähti mukaani, kun Indieklubin Elina mainitsi sen kuvaavan vaihtoehtoishistoriaa ja tartuinkin siihen suurella mielenkiinnolla. Lukijana halusin tulla johdatelluksi valvojien ohjauksessa olevan yhteiskunnan rakenteiden ja lainalaisuuksien piiriin ja löytää niiden rajat.

Kirjan juoni on suoraviivainen. Tarina keskittyy pitkälti Pielin varuskunnan ja luutnantti Jonaksen lähipiirin kuvailuun sekä lähellä lymyävien kapinallisten jahtiin. Jonas on päähenkilönä pidettävä, mutta olisin mieluusti lukenut enemmänkin hänen sisäisestä kokemusmaailmastaan ja siitä, miten hän oikeasti maailman ympärillään näkee. Erityisesti hänen suhtautumisensa kapinallisia kohtaan olisi ansainnut muutaman tekstikappaleen lisää.

Myös valvojien johtama yhteiskunta olisi kiinnostanut minua enemmänkin. Hallapohja ei suinkaan jätä lukijaa tyhjän päälle vaan mainitsee idän muurin ja sen tarkoituksen sekä valvojien Veljeskunnan, jolla on yhteiskunnassa lähes rajaton valta. Saamme siis jo ensisilmäyksen muuhun yhteiskuntaan Pielin varuskunnan ulkopuolella.

Erityiskiitoksen ansaitsee Hankipohjan päätös olla selittämättä valvojia ja heidän lähtökohtiaan erityisen tarkoin. Tekstistä käy ilmi, että valvojat eivät juuri ikäänny, heillä on hämmästyttävä kyky parantua ja he voivat tarpeen tullen tehostaa näkökykyään. Tiedämme myös, että valvojien ytimessä on ihminen, koska yksittäisillä henkilöillä on mahdollisuus tulla nostetuksi valvojiksi, joka on tietenkin etuoikeus. Valvojien taustoja ei kuitenkaan avata tarkemmin ja se on ratkaisu, joka saa salaperäisyyden verhon laskeutumaan valvojien ylle.

Lukijana minulle ei jäänyt epäilystäkään, etteikö kirjailija olisi perehtynyt asiaansa. Hankipohjan kiinnostus ja tietämys esimerkiksi taistelustrategioihin välittyy tekstistä vahvasti. Hankipohja on myös miettinyt kuvailemansa miljööt, univormut ja aseet tarkoin. Lukijana minulle olisi riittänyt pienempikin määrä kuvausta, liikkuvathan omat kiinnostuksen kohteeni yhteiskunnallisissa normeissa, arvoissa ja valtarakenteissa. Tästä huolimatta kirja sisältää niin mielenkiintoisia elementtejä, että kiinnostukseni Valvojien seuraavaa lukua kohtaan on herännyt.


Raita
Indieklubi