Elämän mittaisella matkalla kotiin

E-M. Lampisen (2023) Koti ja ikävä on helposti lähestyttävä ja inhimillinen tarina kahden nuorukaisen kohtaamisesta ja heidän elämän matkastaan parin vuosikymmenen ajan.

Tartuin Koti ja ikävä -teokseen, kun huomasin Instagrammin kautta Lampisen tarjonneen kirjansa ladattavaksi. Kiinnostuin, koska olen myös oman indiekirjailijuuteni taipaleella toiminut samoin.

Koti ja ikävä ei edusta genreä, johon ensimmäisenä lukijana tartun. Kirjailijan itsensä mukaan kyseessä on melodraama, eli tarina, jossa henkilöiden perhesuhteet ja tunnehetket nousevat tarinan keskiöön ulkopuolisten tapahtumien sijaan. Tämä kuvaus vastaa hyvin pitkälti Lampisen kutomaa tarinaa, joka pääsi yllättämään minut. Koti ja ikävä osoittautui hieman odottamatta yhdeksi ansioikkaimmista omakustanteista, joita olen hiljattain lukenut.

Koti ja ikävä sijoittuu kuvitteelliseen Eavaran tasavaltaan ja ajallisesti tätä maailmaa voisi verrata jonnekin 1900-luvun ensimmäisen puoliskon kaltaiseen aikakauteen, vaikkakin mukaan on ripoteltu myös moderneja elementtejä. Tarinan keskiössä ovat Rudolf ja Heiser, jotka tapaavat nuorukaisina samassa sisäoppilaitoksessa ja löytävät vastoin odotuksia toisistaan sielunkumppanit.

Rudolfia ja Heiseriä yhdistää ulkopuolisuuden tunne, ja sama piirre on löydettävissä myös tarinan keskeiseltä sivuhahmolta, neiti "Jojosta". Jojossa on sinänsä kaikki ainekset rasittavaan henkilöhahmoon, mutta Lampinen onnistuu kirjoittamaan Jojon siten, että ymmärsin täysin hänen lähtökohtiaan ja motiiveitaan ja halusin jopa lukijana kannustaa Jojoa löytämään omat jalkansa.

Tarinan pohjateemana onkin itsensä löytäminen. Jokaisella meillä on kaipuu kotiin, paikkaan, jonne kuulumme ja jossa voimme olla täysin sellaisia, kuin olemme. Kaikista tarinan hahmoista välittyy kodin kaipuu tavalla tai toisella.

Vaikka Rudolf ja Heiser löytävät toisensa jo tarinan alkutaipaleella, heidän yhteinen taival ei ole virheetön. Rakastuminen on vasta alku, ja vaikka he löytävät toisistaan kodin, se ei ole aina lämmin turvasatama, jonka lämpöön vetäytyä. Kaksikon kohtaamat vastoinkäymiset ja yhteentörmäykset on kirjoitettu hyvin ja molempien äänellä. Niihin ei onneksi jäädä vellomaan liian pitkään vaan tarina etenee jouhevasti eteenpäin. Välillä pääsin kuitenkin pohtimaan, missä menee rakkauden, sitoumuksen ja takertumisen rajat. Kun elämältä putoaa pohja, menettääkö myös elämän perusta, koti, jalkansa? Monihan meistä rakentaa kodin useammin, kuin kerran.

Lampisen mukaan (instagram, 11/2023) Koti ja ikävä on duologian ensimmäinen osa ja siksi tarina loppuukin hyvin kutkuttavaan käänteeseen päähenkilöiden elämässä.

Koti ja ikävä on hyvin kirjoitettu. Teksti on viimeisteltyä, eikä Lampinen sorru yliselittämiseen. Tarinan lukeminen tuntuikin varsin vaivattomalta. Mikäli kirjailija päättää vielä jossain vaiheessa tehdä tästä kaupallisesti tarjolla olevan teoksen, voisin suositella kirjan taittoon pienen pieniä kosmeettisia korjauksia. Pienet yksityiskohdat eivät toki varjostaneet teoksen sisällöllisiä ansioita lainkaan.

Raita
Indieklubi