10 kysymystä - Anna Kaija
Tämä blogiteksti on osa 10 kysymystä -haastattelusarjaa, jossa indieklubilaiset raottavat näkemyksiään ja kokemuksiaan kirjoittamisesta.
Kuinka monta tuntia kirjoitat päivässä keskimäärin?
Saatko kirjoittamisesta energiaa vai uuvuttaako se sinua?
Olen huomannut, että niin sanotut vakavat kirjoitusprojektit vievät energiaa. Niihin tulee panostettua paljon ja ne vaativat pohtimista, editoimista ja muuta pyörittelyä.Kirjoitan kuitenkin välillä vähemmän vakavia projekteja, joiden ei ole edes tarkoitus päätyä kansiin. Ne ovat hurvittelua ja hauskanpitoa, enkä välttämättä käytä niiden suunnitteluun ja editoimiseen kovinkaan paljon työtunteja. Ne energisoivat ja uudistavat ajattelua.
Koen, että tarvitsen molempia projekteja. Vakavat vievät minua eteenpäin kirjoittajana ja niistä voi oikeasti syntyä kirjoja. Kevyemmät taas auttavat minua kokeilemaan asioita ja luomaan nahkaani, revittelemään ja hulluttelemaan, joten niiden kautta voin hakea kirjoittajaminäni rajoja eri tavalla.Kuinka kauan sinulla mene keskimäärin käsikirjoituksen valmistumiseen?
Mikä on luovan prosessisi vaikein vaihe?
Mitä poistit edellisestä käsikirjoituksestasi ennen sen lopullista versiota?
En osaa nimetä mitään yksittäistä kohtaa. Poistin kuitenkin monia täysin turhia ja selittäviä virkkeitä.
Jatka samaan malliin. Hyvä siitä tulee.
En edes tiedä! Monia juttuja on tullut aloitettua ja keskeneräisiä projekteja riittää. Osan olen tosin myös hylännyt pysyvästi... vaikka eihän sitä koskaan tiedä.
Mitä kirjallinen menestyminen sinulle tarkoittaa?
En juurikaan mieti menestymistä. Minulle on kuitenkin äärimmäisen arvokasta kuulla lukijoiden ajatuksia. En tarkoita tällä virallisia kirja-arvioita (niillä on paikkansa ja merkityksensä toki) vaan enemmän juuri lukijoiden kommentteja tekstin ja hahmojen herättämistä tunteista ja ajatuksista. Tunnen onnistuneeni silloin, kun teksti on herättänyt lukijassa jotain.
Mitkä ovat mielestäsi aloittelevan kirjailijan yleisimmät virheet?
Olen myös huomannut, että aloittelevat kirjailijat saattavat käyttää teksteissään aisteista pelkästään näköä. Kannattaakin miettiä kohtauksia moniaistillisesti. Kaikkia aisteja ei ole yleensä tarpeen käyttää kerralla, mutta visuaalista kuvausta voi värittää muiden aistimusten kautta ja syventää siten kokemusta lukijalle.
Oletko kirjoittanut kirjoihisi salaisuuksia, jotka vain harvat niistä huomaavat?
Sarjan aikana hahmot kiertävät neljän elementtikristallin temppelit läpi. Nämä temppelit esitellään sarjassa samassa järjestyksessä kuin ensimmäisessä Final Fantasy -pelissä. Koko temppelikierros voidaan myös nähdä viittauksena moniin japanilaisiin roolipeleihin, sillä se on niissä varsin toistuva teema. Lisäksi kristalleihin liittyy ajatus, joka syntyi Final Fantasy VII:n Jenovan ja elämänvirran pohjalta, mutta tätä en avaa nyt tarkemmin vaan jätän lukijoille tilaa tehdä omat tulkintansa.
Pienempinä yksityiskohtina voisin mainita, että sarjan kolmannessa mukaan tulee Adel-niminen laivan kokki. Hän inspiroitui Ys-sarjan Adolista, mutta kasvoi hyvin nopeasti kokonaan omaksi hahmokseen. Neljännen kirjan loppupuolella taas on mukailtu repliikki Final Fantasy XII -pelistä, ja eräiden hahmojen loppuratkaisun keksimisessä auttoivat Final Fantasy XIII sekä Tales of Symphonia. Pelejä tuntevat saattavat nämä yksityiskohdat bongata.
Verenperintö-novellini tapahtumat sijoittuvat pääasiassa todellisiin paikkoihin. Eräs lukija osasi jopa paikantaa luokkahuoneen, jossa novellissa vietetään pieni tuokio. Lisäksi tarinan päähahmot ovat inspiroituneet Final Fantasy -pelisarjan hahmoluokista. Ennen sadetta -novelliin on puolestaan ujutettu viittauksia japanilaisiin nuorten naisten välistä rakkautta käsitteleviin sarjakuva- ja kevytromaaniteoksiin sekä hyödynnetty muutenkin japanilaisesta viihdekulttuurista tuttuja trooppeja. Esimerkkinä mainittakoon, että koko tarinan juoni pyörii animesta ja mangasta tuttujen taikatyttöjen ympärillä. Inspiraatioina toimivat mm. Mahou Shoujo Madoka Magica, Maria-sama ga miteru, Strawberry Panic! ja Bloom into You, mutta kyseessä on enemmän eri elementtien miksaus kuin suorat viittaukset mihinkään näistä teoksista. Molemmat novellit löytyvät teoksesta Rajatut - Tarinoita realismin ja fantasian risteyksistä.
Missä sydän -romaanissa ja siihen liittyvässä Menetetty sydän -novellissa ei tällaisia varsinaisia piilotettuja elementtejä niinkään ole. Molemmat inspiroituivat kuitenkin alun alkujaan Tales of Zestiria -pelin serafeista, Gabriel Dropout -animesta sekä japanilaisesta Ghostwriter-draamasarjasta. Päähahmon parhaan ystävän nimen johdin mainitusta animesta, mutta muutoin Gabriel ja Gadriel eivät ole hahmoina kovinkaan samankaltaisia.